Kirjoittaminen voikin olla kivaa?

Tämän olen tajunnut kun nyt muutaman kerran olen istahtanut tietokoneen äärelle ja antanut vain ajatusten virrata mielestä näppäimistölle ja ruudulle. Tuntuu vapauttavalta kirjoittaa vain jotain. Päästää irti ainakin jostain mietteestä, joka vain ei tahdo rauhoittua pääkopassa.

Kymmenien esseiden, kirjoitelmien ja tutkielmien jälkeen olin kokonaan unohtanut, että kirjoittaminen voi olla jotain sellaista, mistä voisin nauttia ja saada jopa iloa. Äidinkielen kursseilla pitää osata löytää tekstistä oikeat piirteet ja analysoida näitä. Tuntien uurastamisen jälkeen tälle työlle lätkäistään joku arvosana, johon sitä ollaan sitten tyytyväinen tai ei. Historian kokeessa pitää muistaa tapahtumia ja niiden yhteyksiä, oksentaa kaikki tieto siihen 4000 merkin esseeseen. Aika harvaa innostaa kirjoitella omia juttuja sen jälkeen, kun koulussa tehtyjä tuotoksia on arvosteltu ja tekstistä on punakynällä vedetty huonot rakenteet virheineen. Sellainen ajattelumalli jää päälle ja nyt tuntuu yllättävän vaikealta vain antaa mennä ja tekstin muodostua vapaasti. Koko ajan mielessä jokin yrittää estää sanoen: ”Eieieiei, tuo lauserakenne ontuu, korjaa se nyt, opettaja ihan varmaan ottaisi miinusta tosta. Voi että kun tulee huonoa tekstiä..” Olen ihan henkisten estojeni uhri. Kyllä kuulostaa dramaattiselta, mutta ehkä se vähän sitä onkin kun tarpeeksi asiaa paisuttelee mielessään.

Tälläkin hetkellä päässä pyörivien sanojen muuttuessa silmieni edessä tekstiksi meinaan pysähtyä yksittäisiin sanoihin etsien parempia synonyymejä. Aivan kuin tämän tekstin lopputuloksen laadulla olisi mitään väliä. Itsekritiikkiä harjoitetaan aivan tarpeeksi ja mielestäni jopa liikaa koulussa. Koulumatkan aikana sitä ei osaakaan laittaa pois päältä ja sama ajattelu jatkuu, vaikka olisikin tekemässä jotain vain huvin vuoksi. Olen unohtanut miten antaa ajatusten kulkea kirjoittaessa samalla tavalla kuin annan siveltimen liukua vapaasti taululla ilman esteitä. Mitä minä voitan täydelliseksi hiotulla blogitekstillä, jota kukaan ei tule lukemaan? Miksen siis vain antaisi mennä vaikka sitten sillä uhalla että menee metsään ja lujaa. Jos kököillä kirjoituksilla satunnaisista mietteistä auttaa selvittämään päätä, niin eiköhän sitten näpytellä häpeilemättä oikein ahdistavan surkeaa sisältöä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: